Yritykset, kaupan ala

Olemme tottuneet arkitapahtumien kirjossa puhumaan usein kiellettyihin rakkauksiin liittyvistä tukahdutetuista tunteista. Carola (se suomalainen) lauloi kielletyistä tunteista ja Anna Puu koetti rakentaa sääntöjä rakkaudelle, jotta kielletyt tunteet ohjautuisivat edes hieman rakentavalla tavalla. Yrittäjän kiellettyjä tunteita ei juuri säätele oikukas omatunto, vaan useinkin kiire tai lähestyvän seuraavan elämänvaiheen outous, pohtii Nextmilen Mikko Aalto – yrittäjä itsekin, sekä kirjailija, design-harrastaja ja innovaattori . Tällaiset tunteet saatamme häivyttää alitajuisesti.Kun selittämätön ahdistus iskee, on hyvä lähteä lyömään väylille porukan kanssa palloa. Pieni pelon esiaste iskee, kun joku kertoo eläköityneen yrittäjäkollegan tuupertuneen samalla kentällä väylän 17 bunkkeriin. Porukan tietotoimisto kertoo kuitenkin Dannyn ja monen muun taiteilijan kertoneen, ettei pidä lopettaa hommiaan, muuten käy huonosti. Tälle kommentille hyväksyvästi nyökkäillään kentän höyrysaunassa. Bunkkeriin jäämisen mahdollisuus ei suinkaan ole ainoa, mikä yritteliästä yrittäjää aika ajoin salakavalasti pelottaa. Mielessä läikähtää kivojen kollegoiden kanssa yhteistyön loppuminen, uuden merkityksen löytäminen, kun nuoret leijonat hiipivät valloittamaan tyhjäksi jääneen tontin todeten sen tarvitsevan aivan toisenlaisen kasvimaan ja perennat. Tai syyllisyyden mahdollinen puhkeaminen, kun ei ole jäänyt riittävästi aikaa perheelle kuten kävi Härön ”Tuntemattoman mestarin” teoksen löytäneelle taidekauppiaalle. ”Kuka olen, jos en ole enää yrittäjä?” Putoanko eläkerotkoon, jonka rinnettä en enää jaksa kiivetä toiselle puolelle. Laskeudunko jyrkännettä ilman varmistusköysiä ja kypärää vai astunko rotkon pohjalla olevan virran vietäväksi – vie se sitten Niagaralle tai autuaille aurinkorannoille. Kiellettyjen tunteiden varastosta voi vielä löytyä arvottomuuden tunnetta, epävarmuutta, epäonnistumisen tunnetta, selittämätöntä ahdistusta tai jopa vihaa. Mitä tunteita salaa hiipiikään tietoisuuden tanhuville, ei ole aivan oleellista, tärkeintä on, onko ketään, jonka kanssa voin puhua niistä. Onko yhtään ikkunaa, jonka voisin avata, jotta kuulakas ja hapekas ilma tulisi raikastamaan pölyn alle kätkeytyneitä. Olisiko yhtään ovea, jolle voisin kolkuttaa ja avaamaan tulisi lämpimästi hymyilevä ihmisolento, jonka T-paidan etumuksessa lukee: ”Kaikki tunteet ovat sallittuja” ja käännyttyään ohjaa sinut kahvikupposen ääreen ja silloin huomaat selkäpuolella tekstin: ”Saa myös surra”. Ellei seuraava sukupolvi jatka yritystoimintaa, saattaa yrityksen lopettaminen olla eläköityvälle yrittäjälle ajankohtaista. Lue lisää yrityksen lopettamiseen ja yrityskauppoihin liittyvistä käytännöistä.