Yritykset, kaupan ala

Puistokadun Kukkatupa sai alkunsa, kun kaksi opiskelijaa tapasi floristikoulussa. Toinen yrittäjistä, Marianne Holappa, samoin kuin yhtiökumppaninsa olivat alanvaihtajia. Toinen vaatetuspuolelta ja toinen hopeaseppä. Yksi unelma yhteisestä kukkakaupasta on toteutunut, nyt on aika toteuttaa uusia unelmia. Sen vuoksi Puistokadun Kukkatupa on myytävänä. Kukkakauppa toteutti yhden unelman ”Rohkea päätös, joka on kantanut” Yhtiökumppaneiden ajatus yrittäjyydestä lähti liikkeelle, kun floristiopiskelijat päätyivät samaan yritykseen, toinen tekemään työharjoittelua ja toinen oppisopimuskoulutusta. ”Omistaja tarjosi meille paikkaa ostettavaksi tuolloin. Kauppa ei silloin toteutunut, mutta tästä jäi itämään idea siitä, voisiko meillä joskus olla yhteinen kauppa.”, kertoo Marianne Holappa. ”Muutimme samalle paikkakunnalle ja pohdimme miten tästä eteenpäin. Perustimme tyhjään tilaan aivan uuden myymälän, ajatuksena olla kaupungin paras kukkakauppa. Tämä oli rohkea päätös, joka on kantanut.” Koko loppuelämää ei tarkoitus viettää kukkakauppiaana ”Tiesin alusta lähtien, että en aio olla koko loppuelämääni kukkakauppiaana. Otin asian yhtiökumppanini kanssa puheeksi. Hän ymmärsi hyvin. Halusin tehdä toisin kuin oma äitini, eli en aikonut tehdä hamaan loppuun asti tätä hommaa.”, kertoo Holappa siitä, kun ensi kerran otti puheeksi ajatuksen yrityksen tai osakkuuden myynnistä. ”Oma pitkän aikavälin suunnitelmani on se, että haluan keskittyä tulevaisuudessa opetustyöhön. Visionani on oma kurssitoiminta. Siksi haemme Puistokadun Kukkatuvalle nyt uutta yrittäjää.” Kukkakaupassa yhdistyy tuottava liiketoiminta ja luova ala Kukkakauppiaan uran Holappa näkee positiivisena. ”Tämä on luova ala ja omaa kauppaa voi kehittää omannäköiseen suuntaan. Montaa samanlaista päivää ei löydy. Kukkakauppa on floristille loppumaton luovuuden lähde.” Yrittäjyydessä myös toimiva liiketoiminta on tärkeää. Uuden yrittäjän tulee voida maksaa työstään korvausta itselleen ja lisäksi lyhentää kauppahintaan mahdollisesti otettua velkaa yrityksen tuotoilla. Tämä on Holapalle ja yhtiökumppanille selvää 13 vuoden yrittäjyyden pohjalta. ”Tämä on toimiva, tuottava kauppa, jossa hintapyyntö on kohdillaan. Hintapyyntömme on laskettu myyntikatteeseen pohjautuen ammattilaisen avustuksella.” Uusi yrittäjä voi maksaa itselleen palkkaa saman tien Molemmat yrittäjät ovat maksaneet itselleen markkinaehtoista palkkaa ja yrityksen tila on helppo todeta, kun paperit ovat kunnossa. ”Meillä on kaikki paperilla, eli ostajalle on helppo näyttää mustaa valkoisella siitä, miten liiketoiminta on kehittynyt.”, toteaa Holappa. ”Olemme maksaneet tehtyihin työtunteihin pohjautuvaa palkkaa itsellemme. Tässä kaupassa uusi yrittäjä voi maksaa itselleen palkkaa saman tien.” Neuvotteluita on jo käyty ja kaksi ostajaehdokasta oli viime metreillä neuvotteluissa, mutta kauppa peruuntui ostajaehdokkaiden saatua oman alan työpaikat viime hetkellä. ”Tämä on ala, jossa on työvoimapulaa. Myös uusia kukkakauppayrittäjiä tarvitaan!”, Holappa toteaa. ”Uusi yrittäjä ei jää tässä yksin, sillä halutessaan hän voi ostaa kukkakaupasta minun osuuteni ja yhtiökumppani voi jäädä uuden yrittäjän kanssa joko osakkaaksi tai töihin.” >> Katso Puistokadun Kukkatuvan myynti-ilmoitus

Olemme tottuneet arkitapahtumien kirjossa puhumaan usein kiellettyihin rakkauksiin liittyvistä tukahdutetuista tunteista. Carola (se suomalainen) lauloi kielletyistä tunteista ja Anna Puu koetti rakentaa sääntöjä rakkaudelle, jotta kielletyt tunteet ohjautuisivat edes hieman rakentavalla tavalla. Yrittäjän kiellettyjä tunteita ei juuri säätele oikukas omatunto, vaan useinkin kiire tai lähestyvän seuraavan elämäKun selittämätön ahdistus iskee, on hyvä lähteä lyömään väylille porukan kanssa palloa. Pieni pelon esiaste iskee, kun joku kertoo eläköityneen yrittäjäkollegan tuupertuneen samalla kentällä väylän 17 bunkkeriin. Porukan tietotoimisto kertoo kuitenkin Dannyn ja monen muun taiteilijan kertoneen, ettei pidä lopettaa hommiaan, muuten käy huonosti. Tälle kommentille hyväksyvästi nyökkäillään kentän höyrysaunassa. Bunkkeriin jäämisen mahdollisuus ei suinkaan ole ainoa, mikä yritteliästä yrittäjää aika ajoin salakavalasti pelottaa. Mielessä läikähtää kivojen kollegoiden kanssa yhteistyön loppuminen, uuden merkityksen löytäminen, kun nuoret leijonat hiipivät valloittamaan tyhjäksi jääneen tontin todeten sen tarvitsevan aivan toisenlaisen kasvimaan ja perennat. Tai syyllisyyden mahdollinen puhkeaminen, kun ei ole jäänyt riittävästi aikaa perheelle kuten kävi Härön ”Tuntemattoman mestarin” teoksen löytäneelle taidekauppiaalle. ”Kuka olen, jos en ole enää yrittäjä?” Putoanko eläkerotkoon, jonka rinnettä en enää jaksa kiivetä toiselle puolelle. Laskeudunko jyrkännettä ilman varmistusköysiä ja kypärää vai astunko rotkon pohjalla olevan virran vietäväksi – vie se sitten Niagaralle tai autuaille aurinkorannoille. Kiellettyjen tunteiden varastosta voi vielä löytyä arvottomuuden tunnetta, epävarmuutta, epäonnistumisen tunnetta, selittämätöntä ahdistusta tai jopa vihaa. Mitä tunteita salaa hiipiikään tietoisuuden tanhuville, ei ole aivan oleellista, tärkeintä on, onko ketään, jonka kanssa voin puhua niistä. Onko yhtään ikkunaa, jonka voisin avata, jotta kuulakas ja hapekas ilma tulisi raikastamaan pölyn alle kätkeytyneitä. Olisiko yhtään ovea, jolle voisin kolkuttaa ja avaamaan tulisi lämpimästi hymyilevä ihmisolento, jonka T-paidan etumuksessa lukee: ”Kaikki tunteet ovat sallittuja” ja käännyttyään ohjaa sinut kahvikupposen ääreen ja silloin huomaat selkäpuolella tekstin: ”Saa myös surra”. Ellei seuraava sukupolvi jatka yritystoimintaa, saattaa yrityksen lopettaminen olla eläköityvälle yrittäjälle ajankohtaista. Lue lisää yrityksen lopettamiseen ja yrityskauppoihin liittyvistä käytännöistä.